Merete Mazzarella lähestyy Runebergin elämää monesta näkökulmasta. Hän esittelee Runebergin osana aikansa kirjallisuutta, pohtii hänen suhdettaan mieheensä ja tämän naisiin sekä analysoi tarkasti hänen tekstejään, joissa hän käsittelee kirjoittamista ja omia kirjoituksiaan.
En yleensä lue elämäkertoja, mutta pidän kirjoista, joissa käsitellään fiktiivisesti tunnetun henkilön elämää. Parhaita tähän lajiin kuuluvia lukukokemuksia ovat olleet Rakel Liehun Helene, Erik Wahlströmin Tanssiva pappi ja Merete Mazzarella Ei kaipuuta ei surua. Vaikka Fredika Charlotta on asiaa alusta loppuun, on tässä samanlaista imua kuin noissa mainitsemissani teoksissa.
Suosittelen tätä kirjaa tietenkin kirjallisuushistoriasta kiinnostuneille, mutta myös niille, joita kiinnostaa naisen aseman kehittyminen historian aikana.
1 kommentti:
Mulla tämä kirja odottaa kirjastosta lainattuna lukemista.
Minua vähän harmittaa rva Runebergin puolesta. Hän oli aikanaan tiedostava naisasianainen ja lahjakas kirjailija. Kuitenkin ainoa asia josta jälkipolvet hänet muistavat, ovat saavutukset köökin puolella. Ja nykyään taidetaan jo selittää, ettei Runebergin tortut olekaan välttämättä Fredrika Runebergin kehitelmiä. Tiedä sitten :)
Lähetä kommentti