Jesus Christ Superstar Haminan Bastionissa 31.8.2008

Jeesus Kristus Supertähti on eräs suosikkimusikaaleistani - tai rock-oopperaksi sitä mainoksissa kutsuttiin. Minulla taitaa olla jossain vielä vinyylilevykin tallessa. Ian Gillan on siinä Jeesuksena.

Näin mainoksen ajaessani töihin ilmoittautumisiltaan ja ajattelin heti, että kysyisin Jaana-kollegaa katsomaan show'ta. Kun ilmoittautumassa kävi vielä tuleva opiskelijani, joka on mukana esityksessä, oli asia sillä selvä.

Olimme viimeisessä näytöksessä. Yleisöä olisi voinut olla enemmänkin. Ostimme portilta korvatulpat siltä varalta, että musiikki kävisi korville, mutta niin ei käynyt. Kovaa toki soitettiin, mutta juuri sopivalla intensiteetillä. En ostanut käsiohjelmaa, joten en tiedä esiintyjien nimiä. Lauran toki tunnistimme joukosta.

Pidin esityksestä. Musiikki on hyvää, ja laulajat onnistuivat minusta hyvin. Lavalla oli iso joukko porukkaa. Väkijoukkoa esittänyt kuoro ja tanssiryhmä toivat hyvin esiin vaihtuvat tunnelmat: Alussa Jeesuksen ympärillä pyöri innostunutta väkeä, joka oli valmis puolustamaan häntä, sitten kelpasi vain apu ja lopuksi väkijoukko pilkkasi entistä sankariaan.

Lava oli suuri. Oikeastaan viistoja lavoja oli kaksi, niiden keskellä oli bändi. Lavoja olisi voinut käyttää paremminkin hyväksi. Istuimme melko korkealla, joten osaa lavojen edessä olevalla tasamaalla tapahtunutta joutui kurkottelemaan. Suuri osa lauluista esitettiin bändin edessä, keskellä lavaa, eikä siis viistoa rakennelmaa paljon käytetty. Kun käytettiin, sai esitys heti eloa.

Pidin kuitenkin toteutuksesta. Saatanan rooli oli ainakin minulle uusi, mutta mielestäni se toimi. Ruoskintakohtaus verisine käsineen oli myös hyvä. Olin myös täysin unohtanut Herodeksen laulun, joten nyrkkeilijäsankari-Herodes saippuakuplineen oli melkoinen yllätys.

Muista nähneeni Supertähden Kotkan kaupunginteatterissa joskus 1970-luvulla (?), ja silloin lavastus ja puvustus oli perinteinen kaapuineen ja huiveineen. Bastionissa puvustus oli hippityyliä ja Pilateksen joukkojen jonkinlaista natsipoliisityyliä. Ihan okei, mutta osasta varusteita ei tiennyt, oliko komiikka tarkoituksellista vai tahatonta.

Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava. Kylmyys ei juuri vaivannut shaalien ja väliajalla nautitun salmiakkikossun ansiosta. Yleensä ilta ennen ensimmäistä koulupäivää menee hermoillessa, mutta Lloyd Webberin musiikki vei ajatukset muualle kuin työhön. Tästä voisi tulla jokasyksyinen perinne, jos vain sopivia esityksiä löytyy.